Jos jotain sulle toivon, niin tiettyä iiseyttä. Että elämän erilaisten kuormittavuuksien keskellä sulla on tapoja löytää reitti iisiyteen, rentouteen ja palautumiseen.
Jotenkin näin sanoin kevään pitkän Nia-kurssin viimeisen tunnin aluksi. Tuolla tunnilla meillä oli fokuksena Dynamic Ease - kuulosteltiin erityisesti sitä, miten dynaamisessa, aktiivisessa tekemisessä voi pitää mukana tietyn rentouden. Jälleen - sitä kun harjoittelee ohjatulla liikuntatunnilla, kehoa aistien, se saattaa alkaa muistuttaa itsestään myös arjen elossa.
Nykyään palautumisen ja rentoutumisen taidot saavat paljon huomiota myös mediassa, hyvä niin. Yksi tapa huolehtia omasta palautumisesta on ns. mikrohetket, jolloin voi hetkeksi pysähtyä, kääntää huomion sisäänpäin, ehkä hengittää muutaman kerran hieman syvemmin.
Hyvä ja tärkeä taito on myös löytää rentoutta ja rauhaa myös dynaamisuudessa ja myös häsän keskellä. Itse olen huomannut tätä kehitystä vuosien varrella. Ennen häsä vei systeemin automaattisesti mukanaan kierroksille. Edelleen joskus harhailen etäämmälle...ja sitten muistutan itseäni palaamaan ytimeeni, rauhaani.
Rentouden tuntu, niin rauhassa kuin kaaoksessa
Yksi vahva muisto tästä on kymmenen vuoden takaa kun olin Nia Blue Belt- koulutuksessa Lontoossa 2014. Menomatkan ja paluumatkan kokemukset Heathrowlla olivat hyvin erilaiset. Menomatkani alkoi hyvin vajailla yöunilla...ja olin jotenkin ärtyisä. Lontoossa oli pitkät jonot ja paljon väkeä. Mikä ei sinänsä olisi pitänyt tulla yllätyksenä. Viikon intensiivinen body-mind-lifestyle koulutus saatteli minut paluumatkalle hyvin toisenlaisessa olotilassa. Muistan kävelyttäneeni omaa rauhaani, iisiyttäni Lontoon kaduilla ja lentokentän ihmishälinässä. Se oli kiintoisaa, tietoista harjoitusta ja havainnointia.
Kun tulee tutuksi juurtuneisuuden ja sisäisen rentouden tuntemuksen kanssa ensin rauhassa, vaikka omassa kotona, hiljaisuudessa, ilman häiriötekijöitä....tai vaikkapa ohjatulla ryhmäliikuntatunnilla, siihen on yhä helpompi palata...lopulta jopa keskellä kaaosta.
Kuva: Mauro Mora / Unsplash
Muistan myös huomanneeni vuosien mittaan eron olemisessani työpaikalla kiireen keskellä. Kun olenkin jonojen toisella puolella, eli vastaanottamassa niitä, jotka jonottavat, odottavat vuoroaan. Ihmiset tai asiat. Aikaisemmin lähdin helposti sykkimään sympaattisen puolelle...sitten yhtäkkiä huomasin, että kykenen katsomaan jonoa...ja sitten tuomaan huomioni juuri nyt käsillä olevaan. Priorisoimaan, luottamaan ja olemaan läsnä sille, minkä vuoro on nyt.
Miksi rentous kannattaa?
Lyhyesti sanottuna siksi, että emme haaskaisi energiaamme, elinvoimaamme. Emme kuluttaisi itseämme puhki. Ei tarvitsisi odottaa sitä viikonloppua tai ensi kesää, kun saa ottaa rennommin. On ihan mahdollista olla aikaansaava "rennolla hermostolla".
Tutkailtavaksi:
Kun teet jotain aktiivista (esim. työ, ruuanlaitto, siirtymät), tuo välillä tietoisesti huomio aistimuksiin. Oletko rento vai pinnisteletkö/pusketko/kiirehditkö?
Mistä huomaat eron näiden välillä?
Mitä keinoja sinulla voisi olla tuoda rentoutta mukaan aktiiviseen tekemiseesi?
Comments